Siirry sisältöön Skip to sitemap

Luostarinmäen talot ja pihat

Asuinalue kaupungin laidalla

Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan.

Luostarinmäki sijaitsi kaupungin laidalla, jossa tonttimaa oli halpaa. Mäestä muodostuikin vähävaraisten asuinalue, jossa elettiin pitkään maalaismaisesti omavaraistaloudessa. Luostarinmäen talot ja pihat kertovat 1700–1900-lukujen asumiskulttuurista. Alueen ensimmäiset asukkaat rakensivat itselleen pienen asunnon. Myöhemmin taloja laajennettiin rakentamalla lisähuoneita ja ulkorakennuksia. Vuosien kuluessa talot vaihtoivat omistajaa, niitä korjattiin ja niihin tehtiin uudistuksia. Kun Luostarinmäestä tuli museo, kodit entistettiin Turun paloa edeltävään asuunsa.

Luostarinmäen asukkaita

Luostarinmäen ensimmäisiksi asukkaiksi 1700-luvulla on mainittu muun muassa suutari, merimiehiä, laudankantajia, pakkaajia ja vartiomiehiä perheineen. 1800-luvulla mäelle muutti lukuisia kirvesmiehiä, joille oman talon rakentaminen oli ammatin puolesta helppoa. Talojen omistajat rakensivat huoneita myös vuokralaisille, joista saivat lisätuloa.

Asukkaiden taustat ja ammatit olivat kirjavia, ja mäellä asui ihmisiä sirkusakrobaatista orkesterimuusikkoon ja irtolaisesta krouvin emäntään. Talojen omistussuhteet ja varsinkin niiden vuokralaiset vaihtuivat usein. Pienissäkin tiloissa asui monilapsisia perheitä. Vaikka alue oli pääasiassa vähävaraisten asuttama, oli siellä myös muutamia varakkaampia kotitalouksia. 1900-luvulle tultaessa valtaosa asukkaista oli vuokralla asuvia yksinäisiä naisia ja vanhuksia.

Museoimisen jälkeen alueella asui vielä pitkään vuokralaisia rinnakkain museon kanssa, ja edelleen alueella on muutama asunto yksityiskäytössä.

Tutustu elämään Luostarinmäellä

Voit lukea tarinoita luostarinmäkeläisistä museon näyttelyissä, ja kuunnella niitä ääniopastuksen avulle.

Ääniopastus
Vieraile
Punainen pelargonia kukkii ikkunalaudalla, etualalla villankehräämiseen tarvittavia työkaluja ja lankaa.

Kasvillisuus

Museon ikkunoilla kukkivat kesäaikaan pelargoniat ja mustanmerenruusut. Pihojen kukkapenkeistä kävijä tunnistaa vanhoja perennoja kuten särkyneen sydämen, palavan rakkauden, akileijan, suopayrtin ja erilaisia liljoja.

Entisaikojen omavaraisesta ja maalaismaisesta elämäntavasta muistuttavat pihoissa olevat hyötykasvimaat, joissa kasvaa perunaa ja naurista sekä mausteita ja yrttejä kuten lipstikkaa, piparjuurta ja ruohosipulia. Alueella on myös entisten asukkaiden istuttamia marjapensaita ja omenapuita.

Tupakkatalon pihassa kasvatetaan Virginian tupakkaa, joka menestyy Suomenkin leveysasteilla. Monissa pihoissa rehottaa koiruoho, jolla on nimensä mukaisesti koita karkottava tuoksu.

Kuvagalleria

Vanha valokuva Luostarinmäen taloista ja kujasta. Kujien risteyksissä istuu pieni musta koira. Taustalla tähtitornirakennus.
1900-luvun alkupuolen asuun pukeutunut henkilö istuu pöydän äärellä tekemässä hattua. Huone on sisustettu vanhoilla huonekaluilla. Ovensuussa museovieras lukee tilaa esittelevää tekstiä.
Puuton puutaloalue, taustalla kolme tuulimyllyä. Digitaalinen kuva esittää Luostarinmäkeä vuonna 1827,
Puinen käsin maalattu kyltti, jossa pihanumero 176 ja teksti